Croppikenno vs täysikokoinen kenno

Järjestelmäkameroiden kohdalla puhutaan croppikennoista ja täysikokoisista kennoista. Kenno on kamerassa se osa, joka kuvan tallentaa, ja tämä luokittelu liittyy kennojen kokoon. Mutta mitä se tarkoittaa?

Croppikennon ja täysikokoisen kennon merkittävimmät erot

  • Täysikokoinen kenno on suurempi
  • Suuremmalla kennolla kuvanlaatu on parempi
  • Suurempi kenno tarkoittaa myös suurikokoisempaa kameraa ja suurikokoisempia objektiiveja

Monen kokoisia kennoja

Täysikokoinen kenno viittaa kinofilmikokoon eli vanhan 35-millisen filmin ruudun kokoiseen kennoon. Miksi tätä nimitetään täysikokoiseksi, kun isompiakin kennoja on käytössä, on hyvä kysymys, mutta näin se standardi vain menee.

Croppikenno tarkoittaa sitten tätä pienempää kenno. Nimitys tulee siitä, että jos kuvataan samanlaisella objektiivilla isommalla ja pienemmällä kennolla, pienemmällä kennolla objektiivin kuva-ala rajautuu (crop) pienemmäksi.

Kennoja on eri kokoisia. Tavallisimpia kokoja ovat:

  • Täyskokoinen kenno (36 × 24 mm): Canon 5D, Canon 6D, Nikon D750, Nikon D810
  • 1,5-kertainen croppi (23,5 × 15,6 mm): Nikon D3200, Nikon D5300, Nikon D7200
  • 1,6-kertainen croppi (22,3 × 14,9 mm): Canon 7D, Canon 700D, Canon 1200D
  • 2-kertainen croppi (18 × 13,5 mm): Olympus OM-D E-M5, Olympus PEN E-PM2
  • 2,7-kertainen croppi (13,2 × 8,8 mm): Nikon 1-sarja

Pokkarikameroissa on vieläkin pienempiä kennoja.

Erikokoisia kennoja

Erikokoisia kennoja. Taustalla Kodakin keskikoon kenno, päällä sitten pienempiä. Kuva: MarcusGR, CC BY-SA 4.0.

Croppikerroin

Kennon kokoon liittyy croppikerroin. Usein objektiivien kohdalla ilmoitetaan vertailun vuoksi kinovastaava polttoväli. Tämä saadaan kertomalla objektiivin todellinen polttoväli kennon croppikertoimella.

Jos 50-millinen objektiivi laitetaan täysikokoisella kennolla varustettuun kameraan, tuloksena on kuvia todellisella 50 millin polttovälillä, koska croppikerroin on 1. Jos sama objektiivi laitetaan Canonin croppikameraan, otetut kuvat näyttävät siltä, kuin objektiivin polttoväli olisikin 80 mm, koska 50 mm × 1,6 = 80 mm.

Tällä ei sinänsä ole suurta merkitystä, jos kuvaa vain yhdellä kameralla, mutta objektiiviostoksilla asia kannattaa pitää mielessä. Croppikertoimesta voi saada hyötyäkin: teleobjektiivien polttoväli ikään kuin pidentyy.

Croppikerroin ei kuitenkaan muuta objektiivin kuvakulmaa millään tavalla. Croppikennon tuottaman kuvan saa aikaiseksi, kun kuvaa samalla objektiivilla isommalla kennolla ja rajaa sitten reunoilta sopivan osan pois.

Pienikin voi olla kaunista

Pienempikokoinen kenno ei ole yksinomaan huono asia. Micro 4/3 -kameroiden croppikennolla kuvaa vallan siivoa jälkeä ja tekee suuriakin tulosteita, eikä kennon koko rajoita kuvaamisen onnistumista oikeastaan millään tavalla.

Vastapainona pienempikokoinen kenno mahdollistaa pienempikokoisen kuvauskaluston. Micro 4/3 -kokoinen 35-100-millinen objektiivi 2.8-aukolla on 10 cm pitkä ja painaa 360 grammaa. Vastaava Canonin 70-200mm/2.8 -objektiivi on 20 cm pitkä ja painaa 1,3 kiloa. (Aivan täysin vastaavia nämä objektiivit eivät kuitenkaan ole; paremman vastaavuuden saamiseksi Micro 4/3 -objektiivin pitäisi olla 35-100mm/1.4.)

Varsinkin Canonin ja Nikonin croppikennoille on hieman rajallisesti objektiiveja, jotka on suunniteltu nimenomaan tämänkokoiselle kennolle. Peruszoomeja löytyy, mutta paremmat objektiivit ja kiiinteän polttovälin objektiivit ovat lähes kaikki täysikokoiselle kennolle tehtyjä. Toki ne ovat yhteensopivia croppikennojen kanssa, mutta polttovälit eivät ole ihanteellisia ja objektiivit ovat kooltaan tarpeettoman suuria: ne tuottavat enemmän kuva-alaa kuin kamera pystyy hyödyntämään.

Makrokuvauksessakin hyötyy pienestä kennosta. Mitä enemmän kuvattava kohde kennoa täyttää, sitä suurempi on suurennos, ja pientä kennoa on helpompi täyttää kuin isoa. Niinpä pokkarikamerat ovat yleensä varsin oivallisia makrokameroita.

Croppikennot ja syväterävyys

Kennon koko liittyy tavallaan syväterävyyteenkin. Varsinaisesti syväterävyyteen vaikuttavat vain objektiivin polttoväli, kameran aukko ja kuvausetäisyys, mutta käytännössä on niin, että suurempikennoisella kameralla on helpompaa saavuttaa lyhyttä syväterävyyttä ja pienemmällä kennolla taas pidempää.

Tässäkään suhteessa toinen ei ole automaattisesti toista parempi, vaan joissain tilanteissa täysikennoinen (tai vieläkin suurempi keskikoon kamera) on paikallaan, toisissa taas pokkari hoitaa homman kotiin.

Jos sinulla on kysyttävää kameroista, esitä kysymyksesi täällä. Tähän voit kommentoida, jos asiasi liittyy nimenomaan tähän artikkeliin.

14 vastausta artikkeliin ”Croppikenno vs täysikokoinen kenno

  1. Vesku

    Mikä olis hyvä objeektiivi yö kuvaukseen itelläni on d300s ja tytöllä 7100 rungot, löytyykö kohtuuhintaista ja valovoimaista putkea,,

  2. Mikko Saari Artikkelin kirjoittaja

    Vesku, ei tällaiseen kysymykseen voi vastata, jos ei ole mitään käsitystä siitä, mihin objektiivia on tarkoitus käyttää. Millainen polttoväli olisi hyvä? Riittääkö kiinteä polttoväli, vai pitäisikö olla zoomi?

  3. Inde

    Hei, Mikko! Onko siis niin, että esim. Canon eos 1200d:n croppikenno muuttaa 50mm objektiivin vastaamaan polttoväliä 80mm? Oon pitkään miettinyt 50mm f/1.8 stm -objektiivin hankkimista kameraani, mutta taidankin joutua muuttamaan suunnitelmiani.

  4. Osmo

    Hei!

    Olen aikeissa ostaa ensimmäistä järkkäriä ja luettuani blogisi avartui kuvaamisen ihana maailma melkoisesti, siis suuret kiitokset tästä!
    Pari asiaa vielä kuitenkin jäi vaivaamaan mieltäni, eli siis kameraksi tulee varmasti valittua ihan ”kunnon laite” (700 – 1200e) ja kuvauskohteet lähinnä luontokuvausta.
    Ja jos oikein nyt tulkitsin niin täysikokoisella kennolla varustettu laite olisi hyvä tähän aloittelijan peruskäyttöön ihan nuiden objektiivien suuremman valikoimankin vuoksi yms., korjaa jos olen väärässä.
    Mutta koska luontokuvauksessa tulee vastaan monenlaista kuvattavaa, niin satojen metrien päässä olevat arat petoeläimet, kuin maassa ryömivät ötökätkin, täytyy laukkuun saada mukaan pitkä tele sekä makro laitteet.
    Kysymys kuuluukin että onko tämä käytännössä mahdoton yhtälö yhdellä täysikennoisella rungolla, vai täytyykö makro kuvaukseen kuitenkin hankkia esim. pokkari tai pienempi kennoisempi runko? Jäi vain avoimeksi että voiko suurennussuhdetta saada järkkärillä suuremmaksi kuin 1:1, tai toisin sanoen pääseekö järkkäreillä millään samalle tasolle kuin pokkareilla tai esim. iPhonen Olloclipillä?

  5. Osmo

    Pahoitteluni tupla postauksesta mutta jäi vielä kysymättä että onko käyttökokemuksia Nikon coolpix P900:sta?
    Tuollainen pokkari kuitenkin ajaisi asiansa niin kaukana kuin lähellä olevien kohteiden kuvaamiseen ja jos ajatellaan rahallisesti ja käytännöllisyyttä niin järkkäriin laitettava esim. 1200mm supertele on jo sitten aika mahdoton ajatus perus käyttäjälle.
    Mutta mikä on se suurin ero tuollaisen nykyaikaisen pokkarin ja järkkärin välillä, kuvien laadussa tai yleisesti kuvattavuudessa?

  6. Mikko Saari Artikkelin kirjoittaja

    Osmo, täysikokoinen kenno kannattaa unohtaa suoraan. Ensinnäkään 700-1200 euron budjetilla et pääse lähellekään täyskennoisia ja toisekseen, et tarvitse sellaista mihinkään. Haluat croppikennoisen kameran.

    Jos halutaan todella suuria suurennussuhteita, tarvitaan käytännössä järkkäri ja erikoisvarusteita. Makro-objektiivin kanssa järkkärillä tekee paljon parempaa jälkeä kuin pokkarilla tai Olloclipillä. Jos järkkäriin ei ole makro-objektiivia, silloin pokkari vie yleensä voiton suurennoksissa, koska useimmat pokkarit pystyvät tarkentamaan todella lähelle, toisin kuin tavalliset objektiivit järkkärillä.

    Jos tarvitsee nähdä kauas halvalla, niin superzoom-pokkareita, kuten Coolpix P900, on vaikea voittaa. Niillä saa millimetrejä halvalla. Satojen metrien päässä olevia eläimiä ei niilläkään kuitenkaan käytännössä kuvaa, ainakin onnistuneita ruutuja tulee varmasti todella vähän. 1200 mm telellä on todella vaikea kuvata, valoa pitää olla paljon ja jalusta, ja sitten tulee jo vastaan pokkarin toiminnan hitaus. Eli turha optimismi kannattaa tässä vaiheessa pudottaa pois: ostamalla tuollaisen pitkän matkan kameran ei vielä saa onnistuneita eläinkuvia kaukaa. Huippuluokan luontokuvaajien hienot eläinkuvat – myös niistä aroista petoeläimistä – on lähestulkoon aina otettu läheltä, korkeintaan jostain kymmenien metrien päästä.

    Jos budjetti on tuhannen euron luokkaa, sillä ei saa järkkäriä, makro-objektiivia ja pitkää teleä. Sillä saa kyllä pokkarin, jolla saa ihan siivoa jälkeä. Pokkarin heikkouksia ovat toiminnan hitaus – kamera reagoi hitaammin ja tarkentaa hitaammin – ja kovemmat vaatimukset valon suhteen, pienempi kenno ja himmeämpi objektiivi vaativat enemmän valoa hyvien kuvien saamiseen. Jos pokkari ei osaa kuvata RAW-kuvia, vaan tekee pelkkää JPG:tä, myös kuvien jälkikäsittelyn mahdollisuudet ovat rajallisemmat.

  7. Osmo

    Suuret kiitokset tyhjentävästä vastauksesta!
    Pieni väärinkäsitys taisi tulla tuossa budjetissa, koska tarkoitin lähinnä tuolla hinnalla pelkkää runkoa/kittiä, siihen jos lisää esim. Tamron 150-600mm f/5-f/6.3 ja jonkin makro objektiivin niin varmasti olisi jo näpsäkkä paketti omiin tarkoituksiin mutta koska tuskin haen koskaan kuvaamisella rahallista hyötyä niin superzoom pokkari alkaa kuullostamaan hieman inhimillisemmältä.
    Täytyy siis todellakin miettiä mikä on omalla kohdallani oikea vaihtoehto.

    PS. Olen kiinnostunut myös kovasti tähtitieteestä ja siksi revontulien yms. kuvaaminen olisi suotavaa.
    Pääseekö esim. tuolla Coolpix 900:lla millaisiin tuloksiin yötaivasta kuvattaessa, vai romuttaako pienempi kenno ja himmeä objektiivi ko. haaveet?

  8. Mikko Saari Artikkelin kirjoittaja

    Osmo, ei 1200 euron budjetti riitä täyskennoisen kameran ostamiseen, Nikonin D750 esimerkiksi maksaa 1900 euora.

    En osaa sanoa, miten Coolpix P900 toimii tähtikuvauksessa, mutta uskoisin, että kyllä sillä alkuun pääsee. Pitkillä valotusajoilla pikkukenno tekee kuitenkin kuviin enemmän kohinaa kuin isompi.

  9. Osmo

    Päädyin pitkän harkinnan jälkeen lopulta hankkimaan, Canonin EOS 70D (W) + 18-135mm EFS kitin, ostetaan sitten kuun ja muiden kaukaisten kohteiden katseluun joko pitempää objektiiviä tai kaukoputkea. Eipähän ainakaan jää paha mieli ja harrastus lopu heti alkumetreillä kun kuvalaatu olisi tuolla P900 ollut varmasti aika kehnoa järkkäriin verrattuna.

  10. Ilona

    Moikka! Mulla on tällä hetkellä Nikon D3100 ja suunnitteilla vaihtaa se joko D7200 tai D750. Mun tekis mieli kuitenkin ostaa myös jonkin sortin laajis tohon mun nykyiseen, joka on DX kiinnitteinen. Mutta siis ymmärsinkö nyt oikein, eli voin ostaa myös FX kennoille tarkoitetun objektiivin, joka menee myös tuohon mun DX:ään? Miten tämä sitten vaikuttaa käytännössä, jos ostan esim objektiivin 12mm polttovälillä? Koska itse en ainakaan ole vielä löytänyt sopivaa laajista tohon mun DX kennolle, huomaa kyllä hyvin, että niihin objektiivivalikoima on tosiaan aika pieni 😀

    Kamerakaupassa muuten kehotettiin, että ostaisin tuon D7200 toisen sijasta, sillä kuulemma tosta kalliimmasta ei ole niin isoa iloa, jos ei ole varaa panostaa kunnon objektiiveihin. Onko näin?

  11. Mikko Saari Artikkelin kirjoittaja

    Ilona, DX-kameraan sopivat myös FX-objektiivit. Polttovälit vain kerrotaan 1,5:lla. 12-millinen vastaa siis DX-kamerassa samaa kuin 18-millinen FX-kamerassa. Laajiksia pitäisi kyllä löytyä nimenomaan DX-puolelta, koska FX-kameroiden laajakulmat eivät ole DX-kamerassa enää kovin laajakulmaisia. Katsele siis vain niitä DX-puolen laajakulmazoomeja, joissa on polttovälit siellä 10-20-millin haarukassa.

    D7200 on kyllä useimmille harrastajille parempi valinta kuin D750.

  12. Pasi

    Hei,

    Artikkelissa on vanhentunut väite, että ”Suuremmalla kennolla kuvanlaatu on parempi”. Hieman kuin väittäisi, että kooltaan suurempi tietokone on parempi kuin pienempi. Samoin kuin tietokoneissa, on olennaisempaa mitä on sensoripiirin sisällä, kuin minkä kokoinen se on. Nykyään pieneenkin tilaan saan kuvapisteissä mitattuna ison ja valovoimaisen sensorin.

    Käytännössä jokainen uusi sensori-sukupolvi on entisiä parempi, ja nykyään kuvanlaatuun vaikuttavat enemmän muut seikat, (kuten esimerkiksi sensorin valoherkkyys, kuvapisteiden lukumäärä, ja sensoritason suodatusmahdollisuudet), kuin itse sensorin fyysinen koko. Myöskään valmistusreknologialla CCD vs. CMOS ei ole samaa merkitystä kuin aiemmin (aikanaan CMOS oli järkkäreissä se ainoa oikea, ja CCD videokameroissa). Siis keskeisin kuvanlaatuun vaikuttava tekijä on sensori. Tästä voin antaa nyrkkisääntönä ohjeen, mitä uudempi sensori, sitä parempi. Toki valmistajissa ja niiden tuoteperheissäkin on suuria eroja.

    Optiikassa ero toki vielä säilyy (jossakin määrin), sillä pienemmälle kuva-alalle vaaditaan vähemmän optisia virhelähteitä yhtä millimetriä kohden, kuin isolle kuva-alalle. Tämän vuoksi vanha terävänä pidetty, 35 mm kuva-alalle suunniteltu linssi ei ole välttämättä yhtä hyvä käytettäessä ”cropattua” APS sensoria (Nikon DX, Canon APS_C) tai uusia vieläkin pienempiä 1″ (nikon 1), 4/3, 2/3 tms. kuvasensoreita. Linssissä olennaista on erottelykyky sensorin kuvapisteille (siis tarkka kuva). Sensijaan linssivääristymät menettävät merkitystään. Ne voidaan kompensoida teknologisella kehityksellä ja ohjelmistoilla, jotka uusimmissa kameroissa ovat paremmat kuin vanhemmissa (toki tämä kompensointi ”syö” kuvapisteitä, ja sitä myöten voi heikentää kuvanlaatua.)

    Myöskään väitettä valovoiman menetyksestä en allekirjoita. Vaikka pienemmälle sensorille tuleekin vähemmän valoa kuin isommalle, on sensorien tekninen kehitys enemmän kuin kompensoinut tämän menetyksen. Uudet sensorit ovat paljon valovoimaisempia kuin entiset. Ja kehitysvauhti tuntuu vain kiihtyvän, jos alan tutkimustuloksiin on uskominen. Tästä seuraa hyvää hämäräkuvukselle. Se mahdollistaa pienen aukon kautta hyvän syvyysterävyyden entistä halvemmissa kameroissa ja linsseissä. Lisäksi suljinajan nopeutumisen myötä entistä tärähtämättömämpiä kuvia.
    Kyse on siis sensoritekniikan kehityksestä, ja samalla sensorien kokoa voidaan entisestään pienentää.

    Siis sanoisin, että sensori + kameran/tietokoneen ohjelmisto on merkittävämpi tekijä kuin linssi tai kuvakoko.

    Optiikan kehitys (pienempään kokoon) ei ole pysynyt aivan sensorien nopean kehityksen tasolla, mutta melko hyviä nämä uudet pikkulinssit tuntuvat olevan (itselläni kokemusta vain Nikon 1 linsseistä).

    Kokeilin myös erilaisia variaatioita mm. Nikonin vanhalla perusjärkkärillä D60, nikon 1:llä FT-1 adapterin kanssa. Linsseinä Nikonin kitti 18-55 DX, halpis Tamronin 70-300mm DX , ja laadukas Nikonin 50 mm FX koon kameralle, ja yksi vanha FX koon peilitele. Vertailuna myös joitain Nikon 1 linssin kuvia, kun mahdollista. Lähes aina voittaja on Nikon 1. Sen sensori on uusin ja paras. Ainoastaan tähtikuvauksessa 50mm/FX + D60 oli selvä voittaja sillä pitkällä valotusajalla Nikon 1 pimeäkuvauksen kohinanpoisto ei toimi haluamallani tavalla. (Peilitelellä tulokset olivat epäjohdonmukaisia: kotona laboratoriovalaistuksessa ja jalustalla Nikon 1 voitti, mutta normaalikäytössä voittaja oli D60.)

    Em. perusteella ennustankin, että peilittömät nk. pikkujärkkärit (Canon M, Nikon 1, Micro Four Thirds, jne.) syrjäyttävät perinteiset järkkärit seuraavan vuosikymmenen sisällä myös harrastelija ja ammattikäytössä, ja samalla kuvien laatu vain paranee vaikka sensorin koko pienenee. Näemmekö vielä seuraavan ”mikro järkkärien” sukupolven ennekuin perinteinen kamera sulautuu kokonaan muuhun kehitykseen?

    Loppuun vielä wikipedian linkki:
    https://en.wikipedia.org/wiki/Image_sensor_format

  13. Mikko Saari Artikkelin kirjoittaja

    Pasi, olen itse Micro 4/3 -järjestelmän ystävä ja käytännössä kyllä ihan samaa mieltä kanssasi.

Jos sinulla on kysyttävää kameroista, esitä kysymyksesi täällä. Tähän voit kommentoida, jos asiasi liittyy nimenomaan tähän artikkeliin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *