Kirjoittajan arkistot: Mikko Saari

Croppikenno vs täysikokoinen kenno

Järjestelmäkameroiden kohdalla puhutaan croppikennoista ja täysikokoisista kennoista. Kenno on kamerassa se osa, joka kuvan tallentaa, ja tämä luokittelu liittyy kennojen kokoon. Mutta mitä se tarkoittaa?

Croppikennon ja täysikokoisen kennon merkittävimmät erot

  • Täysikokoinen kenno on suurempi
  • Suuremmalla kennolla kuvanlaatu on parempi
  • Suurempi kenno tarkoittaa myös suurikokoisempaa kameraa ja suurikokoisempia objektiiveja

Monen kokoisia kennoja

Täysikokoinen kenno viittaa kinofilmikokoon eli vanhan 35-millisen filmin ruudun kokoiseen kennoon. Miksi tätä nimitetään täysikokoiseksi, kun isompiakin kennoja on käytössä, on hyvä kysymys, mutta näin se standardi vain menee.

Croppikenno tarkoittaa sitten tätä pienempää kenno. Nimitys tulee siitä, että jos kuvataan samanlaisella objektiivilla isommalla ja pienemmällä kennolla, pienemmällä kennolla objektiivin kuva-ala rajautuu (crop) pienemmäksi.

Kennoja on eri kokoisia. Tavallisimpia kokoja ovat:

  • Täyskokoinen kenno (36 × 24 mm): Canon 5D, Canon 6D, Nikon D750, Nikon D810
  • 1,5-kertainen croppi (23,5 × 15,6 mm): Nikon D3200, Nikon D5300, Nikon D7200
  • 1,6-kertainen croppi (22,3 × 14,9 mm): Canon 7D, Canon 700D, Canon 1200D
  • 2-kertainen croppi (18 × 13,5 mm): Olympus OM-D E-M5, Olympus PEN E-PM2
  • 2,7-kertainen croppi (13,2 × 8,8 mm): Nikon 1-sarja

Pokkarikameroissa on vieläkin pienempiä kennoja.

Erikokoisia kennoja

Erikokoisia kennoja. Taustalla Kodakin keskikoon kenno, päällä sitten pienempiä. Kuva: MarcusGR, CC BY-SA 4.0.

Croppikerroin

Kennon kokoon liittyy croppikerroin. Usein objektiivien kohdalla ilmoitetaan vertailun vuoksi kinovastaava polttoväli. Tämä saadaan kertomalla objektiivin todellinen polttoväli kennon croppikertoimella.

Jos 50-millinen objektiivi laitetaan täysikokoisella kennolla varustettuun kameraan, tuloksena on kuvia todellisella 50 millin polttovälillä, koska croppikerroin on 1. Jos sama objektiivi laitetaan Canonin croppikameraan, otetut kuvat näyttävät siltä, kuin objektiivin polttoväli olisikin 80 mm, koska 50 mm × 1,6 = 80 mm.

Tällä ei sinänsä ole suurta merkitystä, jos kuvaa vain yhdellä kameralla, mutta objektiiviostoksilla asia kannattaa pitää mielessä. Croppikertoimesta voi saada hyötyäkin: teleobjektiivien polttoväli ikään kuin pidentyy.

Croppikerroin ei kuitenkaan muuta objektiivin kuvakulmaa millään tavalla. Croppikennon tuottaman kuvan saa aikaiseksi, kun kuvaa samalla objektiivilla isommalla kennolla ja rajaa sitten reunoilta sopivan osan pois.

Pienikin voi olla kaunista

Pienempikokoinen kenno ei ole yksinomaan huono asia. Micro 4/3 -kameroiden croppikennolla kuvaa vallan siivoa jälkeä ja tekee suuriakin tulosteita, eikä kennon koko rajoita kuvaamisen onnistumista oikeastaan millään tavalla.

Vastapainona pienempikokoinen kenno mahdollistaa pienempikokoisen kuvauskaluston. Micro 4/3 -kokoinen 35-100-millinen objektiivi 2.8-aukolla on 10 cm pitkä ja painaa 360 grammaa. Vastaava Canonin 70-200mm/2.8 -objektiivi on 20 cm pitkä ja painaa 1,3 kiloa. (Aivan täysin vastaavia nämä objektiivit eivät kuitenkaan ole; paremman vastaavuuden saamiseksi Micro 4/3 -objektiivin pitäisi olla 35-100mm/1.4.)

Varsinkin Canonin ja Nikonin croppikennoille on hieman rajallisesti objektiiveja, jotka on suunniteltu nimenomaan tämänkokoiselle kennolle. Peruszoomeja löytyy, mutta paremmat objektiivit ja kiiinteän polttovälin objektiivit ovat lähes kaikki täysikokoiselle kennolle tehtyjä. Toki ne ovat yhteensopivia croppikennojen kanssa, mutta polttovälit eivät ole ihanteellisia ja objektiivit ovat kooltaan tarpeettoman suuria: ne tuottavat enemmän kuva-alaa kuin kamera pystyy hyödyntämään.

Makrokuvauksessakin hyötyy pienestä kennosta. Mitä enemmän kuvattava kohde kennoa täyttää, sitä suurempi on suurennos, ja pientä kennoa on helpompi täyttää kuin isoa. Niinpä pokkarikamerat ovat yleensä varsin oivallisia makrokameroita.

Croppikennot ja syväterävyys

Kennon koko liittyy tavallaan syväterävyyteenkin. Varsinaisesti syväterävyyteen vaikuttavat vain objektiivin polttoväli, kameran aukko ja kuvausetäisyys, mutta käytännössä on niin, että suurempikennoisella kameralla on helpompaa saavuttaa lyhyttä syväterävyyttä ja pienemmällä kennolla taas pidempää.

Tässäkään suhteessa toinen ei ole automaattisesti toista parempi, vaan joissain tilanteissa täysikennoinen (tai vieläkin suurempi keskikoon kamera) on paikallaan, toisissa taas pokkari hoitaa homman kotiin.

Peilikamera vs peilitön kamera

Kameroista puhuttaessa puhutaan peilittömistä ja peilillisistä kameroista. Mistä ihmeen peileistä on kyse ja mitä merkitystä sillä on?

Peilillisten ja peilittömien kameroiden merkittävimmät erot

  • Peilikamera on isompi ja raskaampi.
  • Peilikamerassa on optinen etsin, peilittömässä digitaalinen etsin tai ei etsintä ollenkaan.
  • Peilitön kamera on hiljaisempi.
  • Digitaalietsimessä kuva näkyy suoraan sellaisena kuin se tallennetaan ja myös videota kuvattaessa.

Perinteiset peilit ja optiset etsimet

Etsin on siis se luukku, mistä kuvaaja kuvatessaan näkee, mitä on kuvaamassa. Jos muistatte vanhat pokkarikamerat, niiden etsin oli pieni reikä kameran sivustassa, eikä etsimestä nähnyt tarkalleen sitä, mitä kuvaan tallentui – meillä ainakin oli filmikamera, jossa piti muistaa, että etsin näyttää vähän väärin, hieman liian ylös.

Perinteisen peilijärkkärin optisesta etsimestä sen sijaan näkee sen, mitä objektiivi näkee, ja jos vaihtaa objektiivia, eron huomaa myös etsimestä katsellessaan. Tämä johtuu siitä, että kun valonsäteet menevät kameran objektiivin läpi kameran sisään, ne osuvat peiliin, joka heijastaa säteet kameran päällä sijaitsevaan etsimeen.

Kun kuvaaja painaa laukaisimesta, peili heilahtaa pois tieltä, suljin aukeaa ja valo pääsee perille – entisaikaan filmille, nykyään kennolle. Peilin heilahdus vaatii tilaa, joten kovin pieneksi peilikameraa ei saa tehdyksi.

Peilikamera oli pitkään kameroiden hallitseva toimintapa. Tämä SLR eli Single-Lens Reflex (joskus nähtävä DSLR-lyhenne on digiversio, eli Digital Single-Lens Reflex) syrjäytti kamerat, joissa etsimelle ja kuvaamiselle oli omat objektiivinsa (tämä oli TLR, eli Twin-Lens Reflex) ja rangefinder- eli mittaetsinkamerat, joissa etsin oli kameran sivussa.

Peiliheijastuskameran toimintaperiaate.

Peiliheijastuskameran toimintaperiaate. Kuva: Cburnett / Wikimedia Commons

Peiliheijastuskameran toimintaperiaate: 1) Valo tulee objektiivista. 2) Peili on kennon edessä ja ohjaa valon 7) prismaan tai peiliin, joka ohjaa valon 8) etsimeen. Kun kuva otetaan, 5) peili siirtyy pois valon tieltä, 3) suljin avautuu ja valo pääsee 4) kennolle.

Modernit peilittömät kamerat ja digitaaliset etsimet

Digipokkareissa oli alkuaikoina samanlaiset kehnot etsimet kuin filmipokkareissa, mutta ne ovat sittemmin jääneet pois (Canonin tuoreessa PowerShot G16 -kamerassa sellainen vielä on) ja etsimen sijasta kuvaamiseen käytetään takanäyttöä. Se on sinänsä aika kätevä ratkaisu: takanäytöltä näkee suoraan kuvattaessa, miltä valmis kuva näyttää ja isoa näyttöä on mukava katsella.

Takanäytöltä kuvaamisessa on huonotkin puolensa, kuten hutera kuvausasento kädet ojossa. Kun kameran voi tukea omaan päähänsä, kuvausasento on vakaampi ja kamera pysyy paremmin tärähtämättä.

Viime vuosina digitaaliset etsimet ovat yleistyneet, samalla kun peilittömät mikrojärkkärit ovat yleistyneet. Tällaisissa kameroissa on paljon hyviä puolia: ne voivat olla pienempiä, kun peilille ja sen heilahdusliikkeelle ei tarvitse olla tilaa, eikä peilistä kuuluvaa ääntä kuulu. Kuva näkyy etsimestä myös videokuvauksen aikana.

Uudet elektroniset etsimet – siis käytännössä pienet näytöt, joille kennon taltioima kuva ohjataan – ovat aikaisempaa laadukkaampia ja vanhoista ongelmista, kuten hitaasta vasteajasta ja päivänvalossa huonosti näkyvästä kuvasta, on päästy eroon.

Vaikka monet pitävät laadukasta optista etsintä edelleen lyömättömänä, jotkut ammattilaisetkin ovat siirtyneet elektronisten etsinten ystäviksi. Elektroninen etsin mahdollistaa lopullisen kuvan näkemisen kuvaa sommiteltaessa. Jos esimerkiksi kuvaa jollain taidetehosteella, sen näkee heti etsimessä.

Hieman käytännöllisemmistä esimerkeistä mainittakoon Olympuksen erittäin hyödyllinen toiminto, joka näyttää kuvan yli- tai alivalottuneet kohdat jo ennen kuvan ottamista suoraan etsimessä – tämänhän osaavat muutkin kamerat näyttää otetusta kuvasta, mutta vain Olympus näyttää tiedon ennen kuvan ottamista (Olympuksella on tähän toimintoon patentti). Tämä on erittäin kätevä toiminto, joka tekee kuvien oikeasta valotuksesta helpompaa.

Elektronisten etsinten pahin vika on lisääntynyt akunkulutus; osin tästä syystä peilikameroiden akut kestävät yleensä käyttöä paremmin.

Olympus E-PL5

Pieni ja näppärä, mutta silti ominaisuuksiltaan täysi järjestelmäkamera.

Kumpi on parempi?

Makuasioiksi menee, ainakin osittain, mutta pidän itse peilittömiä kameroita sinä suuntana, mihin kehitys on jo jonkun aikaa mennyt ja jatkossa menee varmasti vieläkin enemmän. Ainakin sillä puolella on tapahtunut viime vuosina enemmän kehitystä kuin SLR-kameroiden puolella, ja Canonkin on herännyt tekemään oman peilittömän kameran.

Omat suosikkini löytyvät Olympuksen puolelta, mutta Sonyllakin on todella vakuuttavia kameroita, kuten A7, ensimmäinen täysikokoisella full frame -kennolla varustettu peilitön järjestelmäkamera.

Olympukselta löytyy skaalaa hyvin pokkarimaisemmista etsimettömistä kameroista järkkärimäisempiin kameroihin, joissa on erinomainen elektroninen etsin. Esimerkiksi OM-D E-M5, OM-D E-M10 ja OM-D E-M1 ovat kaikki kolme erinomaisia kameroita, jotka kelpaavat laatunsa puolesta vaikka ammattilaisten työvälineiksi.

Kameroiden ja objektiivien lyhenteet

Objektiiveissa on kaikenlaisia mystisiä merkintöjä, joita ei aina selitetä riittävän tarkkaan. Olen koonnut tähän selityksiä objektiivien mallinimille ja muille kameroihin liittyville lyhenteille.

Jos vastaan tulee jotain lyhenteitä ja nimiä, mitä en ole tässä huomannut avata, kysy, niin selvitetään lisää.

Yleisiä

APS-C (Advanced Photo System type C)
Kennokoko, joka asettuu suunnilleen välille 20,7 × 13,8 mm – 28,7 × 19,1 mm. Tällaisia käytetään harrastajamalleissa (esimerkiksi Canonin ja Nikonin kolmi- ja nelinumeroiset mallit).

Macro
Objektiivi pystyy tarkentamaan tavallista lähemmäs. Ei välttämättä tarkoita, että objektiivi, etenkään zoom-objektiivi, olisi suurennussuhteeltaan oikea makro-objektiivi.

MFD (Minimum Focus Distance)
Pienin etäisyys, jolla objektiivi pystyy tarkentamaan. Etäisyyttä ei mitata objektiivin etulasista, vaan kameran kennolta (kameran päältä löytyy pieni merkintä, viivan halkaisema ympyrä, joka näyttää missä kohtaa kenno on).

XX mm (esim. 50mm)
Objektiivin polttoväli on kiinteä XX mm. Objektiivissa ei ole zoomia.

XX-YY mm (esim. 18-55mm)
Objektiivi on zoom-objektiivi, jonka polttoväli vaihtelee välillä XX – YY mm.

f/X (esim. f/1.8)
Objektiivin suurin aukko on X.

f/X-Y (esim. f/3.5-5.6)
Zoom-objektiivin suurin mahdollinen aukko riippuu polttovälistä. Pienempi eli parempi arvo on zoomin laajakulmapäässä, isompi eli huonompi arvo on telepäässä.

Canon

EF (Electro-Focus)
Canonin objektiivikiinnitys. EF-merkityt objektiivit ovat yhteensopivia kaikkien EOS-kameroiden kanssa.

EF-S (Small)
Croppikennoisille (APS-C) kameroille tarkoitettu objektiivi. Ei sovi täyden kennon kameroihin (ja jos kokeilee, saattaa rikkoa kameran).

EF-M (Mirrorless)
Peilittömälle kameralle (eli EOS M:lle) tarkoitettu objektiivi.

TS (Tilt-Shift), TS-E (Tilt-Shift, Electronic aperture)
Tilt-Shift-objektiivilla on mahdollista korjata perspektiiviä kuvattaessa kallistamalla ja siirtämällä objektiivia suhteessa kennoon.

MP-E (Macro Photography, Electronic Aperture)
Merkintä Canonin erikoiselle supermakrolle, jolla saavutetaan merkittävästi tavallista makro-objektiivia suurempia suurennoskertoimia.

IS (Image Stabilization)
Kuvanvakaajallinen objektiivi.

DC
Objektiivissa ei ole kuvanvakaajaa.

USM (Ultra-sonic Motor)
Objektiivissa on nopeampi ja hiljaisempi tarkennusmoottori.

STM (Stepping Motor)
Objektiivissa on nopeampi ja hiljaisempi tarkennusmoottori, joka soveltuu hyvin automaattitarkennukseen videokuvauksessa yhteensopivan rungon (650D, 700D, 100D) kanssa.

L (Luxury)
Objektiivi on erittäin korkealaatuinen ja siinä on paremmasta lasista tehtyjä linssejä.

Nikon

DX (Digital)
Croppikennoisen kameran objektiivi, joka ei sovi täysikokoista kennoa käyttävälle kameralle.

FX (Full Frame)
Objektiivi, joka sopii myös täysikokoista kennoa käyttäville kameroille.

AF (Auto Focus)
Tällaisessa objektiivissa ei ole tarkennusmoottoria, joten se ei tarkenna automaattisesti rungolla, jossa ei ole tarkennusmoottoria.

AF-S (Silent)
Objektiivi, jossa on tarkennusmoottori, sopii myös rungoille, joissa moottoria ei ole.

AF-I (Internal)
Objektiivi, jossa on tarkennusmoottori. Tarkennusmoottori on huonompi kuin AF-S-objektiiveissa.

AF-P
Objektiivi, jossa on videokäyttöön soveltuva tarkennusmoottori, vastaa Canonin STM-objektiiveja. Tarkennusmoottori tekee videoissa sulavaa, tasaisesti etenevää automaattitarkennusta.

SWM (Silent Wave Motor)
Hiljainen tarkennusmoottori, jollaista AF-S-objektiiveissa käytetään.

VR (Vibration Reduction)
Objektiivissa on kuvanvakaaja.

ED (Extra-low Dispersion)
Objektiivissa on käytetty tavallista parempia linssejä, jotka vähentävät kuvista vääristymiä ja poikkeamia.

G
Merkintä G aukkoarvon perässä (esim. f/1.8G) tarkoittaa, että objektiivissa ei ole rengasta, josta voisi säätää aukkoa (koska sellaista ei nykyään tarvita, aukkoa säädetään aina kamerasta).

Micro
Nikonin merkintä makro-objektiiville.

IF (Internal Focusing)
Objektiivin koko ei muutu tarkennuksen aikana.

Olympus

ED
Objektiivissa on erityisen laadukkaita linssejä.

EZ
Elektroninen zoom, eli hiljainen, pehmeästi toimiva zoom-mekanismi, jota voi myös etäohjata vaikkapa älypuhelimella.

R
Ei tietääkseni tarkoita oikeastaan mitään merkittävää; voisi olla lyhenne sanasta ”Revised”, siis uudistettu malli objektiivista.

Sigma

DC (Digital Camera?)
Objektiivi on tarkoitettu croppikennoiselle kameralle, eikä toimi täysikokoista kennoa käyttävässä kamerassa.

DN
Objektiivi on tarkoitettu jollekin peilittömälle järjestelmälle. Kaikki DN-objektiivit eivät toimi ristiin kaikissa peilittömissä järjestelmissä, joten varmista objektiivin sopivuus omaan kameraasi.

DG
Objektiivi on tarkoitettu digitaaliselle järjestelmäkameralle, sopii myös täysikokoista kennoa käyttäville kameroille. Jos objektiivissa ei ole mitään merkinnöistä DC, DN tai DG, sen pitäisi sopia täysikokoista kennoa käyttäville kameroille.

HSM (Hyper-Sonic Motor)
Sigman äänetön ja nopeatoiminen tarkennusmoottori.

OS (Optical Stabilizer)
Objektiivissa on kuvanvakaaja.

IF (Inner Focusing)
Objektiivin koko ei muutu tarkennettaessa.

APO (Apochromatic)
Objektiivissa on laadukkaampia, vääristymiä poistavia linssielementtejä.

EX
Laadukkaampi ja ammattilaismaisempi viimeistely.

Tokina

AT-X
Kuluttajille suunnattuja malleja (zoomeja, joissa vaihteleva aukkosuhde).

AT-X PRO
Ammattilaisille suunnattuja malleja (kiinteän polttovälin objektiivejä, kiinteän aukkosuhteen zoomeja).

DX (Digital)
Croppikennoisen kameran objektiivi, joka ei sovi täysikokoista kennoa käyttävälle kameralle.

FX (Full Frame)
Objektiivi, joka sopii myös täysikokoista kennoa käyttäville kameroille.

AF (Auto-Focus)
Automaattitarkenteinen objektiivi.

MF (Manual Focus)
Objektiivissa ei ole automaattitarkennusta.

REFLEX
Objektiivi on peiliteleobjektiivi: siinä on kiinteä aukko ja polttoväli ja se on käsitarkenteinen, mutta polttoväli on hyvin pitkä objektiivin kokoon ja hintaan nähden.

Tamron

Di (Digitally Integrated)
Objektiivi soveltuu kaikkiin digitaalisiin järjestelmäkameroihin.

Di-II
Objektiivi ei sovellu täysikokoista kennoa käyttäviin kameroihin.

VC (Vibration Compensation)
Objektiivissa on kuvanvakaaja.

USD (Ultra-Sonic Drive), PZD (Piezo Drive)
Objektiivissa on hiljainen ja nopea automaattitarkennus.

SP (Super Performance)
Tamronin ammattilaissarjaa oleva laadukkaampi objektiivi.

LD (Low Dispersion), XLD (Extra Low Dispersion)
Objektiivissa on laadukkaita vääristymiä vähentäviä linssielementtejä.

Miten valitset parhaan kuvaajan

Tämä artikkeli on Valokuvaajat.fi -palvelun kirjoittama vieraskynä sopivimman valokuvaajan valinnasta.

Valokuvaajat.fi on toiminut nykyisessä muodossaan viime keväästä asti ja on nopeasti kasvanut Suomen suosituimmaksi kuvausalan ammattilaisten markkinapaikaksi.

Miten siis sinä pystyt valitsemaan sopivimman kuvaajan tarpeeseesi?

Jaottelin kuvaajan valinnan 7 eri vaiheeseen ja yritin laittaa ne loogiseen järjestykseen, jotta lista helpottaisi valintaprosessiasi.

1. Tarve, budjetti ja kuvauksen kesto

Arvioi ensin karkeasti oma kuvaustarpeesi ja alustava maksimibudjetti. Budjetti vaikuttaa suoraan saamasi palvelun laajuuteen, laatuun ja kuvankäsittelyn määrään. Muista, että mahdolliset valmistelevat työt voivat nostaa hintaa.

Budjettia pystyt hieman haarukoimaan kuvauksen keston avulla. 8 tuntia kestävän kuvauksen hinta voi kuitenkin vaihdella suuresti noin 500 ja 3000 euron välillä riippuen työmäärästä ja haluamistasi erikoistuotteista.

2. Kuinka paljon kuvia tarvitset ja mihin niitä käytetään?

Haluatko vain yhden hyvän otoksen, vai tarvitsetko kymmeniä tai peräti satoja valokuvia eri käyttötarkoituksiin? Tarvitsetko pohjustettuja ja tulostettuja kuvia?

Yritysten julkaisukäyttöön tulevat kuvat voivat vaatia paljon kuvankäsittelyä ja valmisteluja, jotta lopputulos on hieno ja julkaisukelpoinen.

3. Mitkä käyttöoikeudet tarvitset kuviin?

Haluatko vapaan käyttöoikeuden kaikkiin kuviin vai maksatko mieluummin yksittäisten kuvien julkaisusta?

Media ja markkinointikäyttöön tulevien kuvien käytöstä on varauduttava maksamaan hieman enemmän

4. Palvelun laatu

Mieti vielä uudelleen kuinka kattavan ja laadukkaan palvelun haluat. Tarvitseeko kuvaus sittenkin esisuunnittelua (esimerkiksi päivän dokumentaarinen hääkuvaus suunnittelupalavereineen) tai muuta valmistelevaa työtä, kuten mallihenkilöitä?

Kun haluat, että kaikki kuvamateriaali käsitellään huolellisesti, se vie aikaa ja nostaa palvelun hintaa. Muista, että laadukas kuvamateriaalin käsittely ja jalostaminen vie usein enemmän aikaa, kuin itse kuvaustapahtuma.

5. Ammattitaito, koulutus ja kokemus

Kun lopulta lähdet valitsemaan parasta kuvaajaa, tarkista kuinka pitkään valokuvaaja tai kuvauspalveluyritys on tehnyt asiakaskuvauksia.

Kertooko yritys avoimesti omasta taustastaan ja tuntuvatko taustatiedot sekä aikaisemmat asiakassuosittelut hyviltä ja uskottavilta?

Pitkään toiminut valokuvaaja ymmärtää huomattavasti paremmin erilaisia asiakkaita ja heidän muuttuvia tarpeitaan. Alan koulutus on myös yksi tärkeä osoitus kuvaajan ammattitaidosta ja toimialan käytäntöjen ymmärtämisestä.

6. Kuvaajan tyyli

Mieti vielä tarkemmin, minkä tyylisiä kuvia halusit. Katso sen jälkeen, että pidätkö kuvaajan referenssikuvista ja miellyttävätkö ne tyyliltään sinua.

7. Pyydä tarjoukset eri kuvaajilta

Suosittelen pyytämään tarjoukset useammalta eri ammattilaiselta, jotta saat kattavan näkemyksen eri vaihtoehdoista.

Vertaa palveluita ja muista, että halvin ei yleensä ole paras. Palvelumme sopii kätevästi tähän ammattilaisten vertailemiseen.

Tässä lyhykäisyydessään hyvän kuvaajan valintaprosessi, josta toivottavasti on sinulle apua!

t. Heikki Johansson,

Valokuvaajat.fi -palvelun perustaja

Valitse paras valokuvaaja – Helsinki, Lahti, Oulu, Tampere, Turku ja muu Suomi

Näin otat parempia kuvia

En ole ihmeellinen kuvaaja, mutta saan silti kehuja kuvistani sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät itse erityisemmin harrasta valokuvaamista. Tällaiselle tasolle on helppo päästä: riittää, että oppii muutaman yksinkertaisen niksin tai säännön, joiden avulla saa vaikuttavampia kuvia.

Nämä niksit toimivat enimmäkseen niin järjestelmäkameralla, pokkarilla kuin kännykkäkamerallakin. Laitteisto ei ratkaise!

Mene lähemmäs

Betoniheltat

Vesitornin ”heltat” olivat mielenkiintoisen näköiset, joten kuva keskittyy yksinomaan niihin. Olympus OM-D E-M5. Panasonic Lumix G Vario 12-35mm. 35mm, f/13, 1/60 s, ISO 200.

Tämä on kaikista tärkein sääntö. Mene lähemmäs. Keskivertoräpsijä kuvaa yksinkertaisesti liian kaukaa. Menemällä lähemmäs kuvasta tulee välittömästi mielenkiintoisempi.

Kuvallasi on varmasti jokin kohde (jos ei ole, mieti kuvaa vielä uudestaan). Mene niin lähelle, että kohde täyttää kuvan. Niin yksinkertaista se on. Kohteen ei tarvitse mahtua aivan kokonaan ruutuun. Jos kuvaat ihmistä, koko vartalon ja kaikkien raajojen ei tarvitse mahtua kuvaan.

Huomaa, että kehotan menemään lähemmäs, en zoomaamaan lähemmäs. Jos vain mahdollista, liiku itse lähemmäs eli käytä jalkazoomia – se tuottaa yleensä parempia kuvia.

Tässä yhteydessä tullaan myös jonkin verran kalustoon: käytössä on hyvä olla sellainen objektiivi, jolla kohteen saa täyttämään ruudun sopivasti. Tässä on esimerkiksi yksi syy, miksi muotokuvauksessa suositaan vähän pidempiä putkia: ei tarvitse tunkea kuvattavan iholle. Laajakulmalla pitää tulla niin lähelle, että se häiritsee useimpia kuvattavia.

Rajaa jälkeenpäin ja muu jälkikäsittely

Kuplamaailma

Kuplamaailmassa on pieniä yksityiskohtia tarkasteltavaksi. Kuvasta on rajattu reunoilta paljon ylimääräistä pois, jotta jäljelle on jäänyt pelkästään kupla. Canon EOS 550D. Canon EF 50mm/1.8. 50mm, f/4, 1/400 s, ISO 100.

Useimmista kuvista pystyy jälkeenpäin rajaamaan osan pois, jolloin tuloksena on parempi kuva. On toki hienoa, jos pystyt rajaamaan jo kuvatessa oikein, mutta digiaikana oikea rajaus kuvatessa ei ole samanlainen välttämättömyys kuin filmiaikana, jolloin jälkikäteen rajaaminen oli vaikeampaa.

Siis: rajaustyökalu käyttöön ja kuvan reunoilta turhat pois. Usein on viisainta pitää kuvan kuvasuhde samana kuin alunperin, mutta joskus saa mielenkiintoisia tuloksia rajaamalla pystykuvasta vaakakuvan tai toisin päin. Jos olet kuvannut kameran suurimmalla kuvakoolla, voit tehdä tällaisen rajauksen ja saada silti käyttökelpoisen kokoisen kuvan.

Jälkikäsittely on oma taiteenlajinsa, josta ei välttämättä tarvitse välittää sen kummempaa, mutta pieni sävyjen korjaus tekee ihmeitä kuvalle kuin kuvalle ja antaa kuvaan sellaista potkua, jota sivulliset ihastelevat.

Huomioi kuvauskorkeus

Punainen kukka

Kukkia kuvatessa parhaan kuvakulman saa usein makaamalla maassa. Olympus OM-D E-M5. Pentacon Auto 135/2.8. 135mm, f/5.6?, 1/125 s, ISO 200.

Monet kuvaavat automaattisesti seisaaltaan silmänkorkeudelta. Se on kätevintä, mutta tylsää: kaikki kuvat tulevat samalta korkeudelta, riippumatta siitä, mikä toimisi kohteen kannalta paremmin.

Esimerkiksi lapsia ja eläimiä kannattaa kuvata myös niiden omalta tasolta. Laskeudu rohkeasti lapsen silmien korkeudelle ja kuvaa lasta tämän omalta tasolta. Muuten aikuinen kuvaa helposti ylhäältä alaspäin, mikä jättää lapset alisteiseen asemaan.

Toisinaan kannattaa nousta korkeammalle. Moni maisemakuva saa potkua, kun nouset tikkaille tai katolle. Toinen helppo niksi on laskeutua aivan maan tasolle: tämä toimii erityisen hyvin laajakulmalla kuvattaessa. Ötökkä- ja kasvikuvaaja osaa tietysti ryömiä maan tasolla, siellähän kuvauskohteetkin ovat, ja muillekin suosittelen erilaisen kuvakulman kokeilemista.

Vältä salamaa

Sampo Sikiö ja Touko Tahkokallio

Eikö olekin aika kamala salamaräpsy? Voisi tämä olla pahempikin. Salama on suunnattu hieman epäsuorasti, jolloin varjot eivät ole ihan suoraan takana ja punaisilta silmiltä on vältytty. Tilanteesta olisi kuitenkin voinut saada selvästi paremmankin kuvan. Canon EOS 550D. Canon EF 35mm/2. 35mm, f/5.6, 1/50 s, ISO 400.

Kameran oma salama pilaa kuvat. Piste. Jos et tiedä tarkkaan mitä teet, saat parempia kuvia ilman kameran omaa salamaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että etenkin pokkarilla tulee vastaan tilanteita, joissa ei yksinkertaisesti pysty ottamaan laadukasta kuvaa: salamalla kuva on rumasti valaistu, ilman salamaa pimeä ja tärähtänyt. Tämä on elämän tosiasioita ja hyväksyttävä: kameroilla on rajansa. Kameroiden väliset erot korostuvat nimenomaan hämärissä olosuhteissa.

Salamaongelmissa auttaa erillinen salamalaite. Sen voi suunnata osoittamaan muualle kuin suoraan kohti, jolloin valosta tulee armollisempaa. Salaman voi myös irrottaa kamerasta ja suunnata sivulta, joka tekee valosta mielenkiintoisempaa. Molemmissa tapauksissa vältetään punaiset silmät, jotka johtuvat salamavalosta, joka tulee kameran linssin suunnalta.

Opettele käyttämään kameraasi

Nykyaikaiset kamerat ovat aika näppäriä laitteita ja osaavat kaikenlaista – mutta paljon hyvää jää käyttämättä, mikäli ei itse osaa käyttää kameransa ominaisuuksia. Kiltisti siis kameran ohjekirja käteen ja lukemaan!

Vain lukemalla kameran ohjekirjan voit oppia käyttämään kameraasi tehokkaasti ja sen kaikkia käteviä ominaisuuksia hyödyntäen.

Aina ei voi onnistua, esittele vain onnistumiset

Trapetsi

Kuvasin Sorin Sirkuksen kevätesityksestä paljon kuvia, eivätkä kaikki todellakaan onnistuneet, koska olosuhteet olivat haastavat. Tässä yksi onnistuneista – tosin nyt kun katson, rajaus voisi olla tiukempikin… Olympus OM-D E-M5. Olympus M.Zuiko 45mm/1.8. 45mm, f/4, 1/60 s, ISO 6400.

Hyväkin kuvaaja ottaa paljon enemmän kuvia kuin käyttää. Kuvausreissulta voi kertyä kymmeniä tai satoja kuvia, joista vain pieni osa on käyttökelpoisia. Kuvaa siis runsaasti ja karsi rohkeasti.

Älä hukuta katsojia kuviin, vaan esittele vain parhaat kuvasi. Valikoimalla, mitä näytät, parannat antamaasi vaikutelmaa – jos esittelet vain parhaat kuvasi, katsojat eivät pitkästy ja pitävät sinua parempana kuvaajana.

Ilotulituksen valokuvaaminen

Ilotulitus on hieno kohde valokuvaamiselle: se tarjoaa haasteita ja hyviä kuvia, mikäli onnistuu. Ilotulituksen valokuvaamisessa on omat haasteensa, mutta kunhan teoria on hallussa, käytäntö seuraa perässä ja kuvat onnistuvat hienosti, kun vähän harjoittelee.

Näillä ohjeilla kuvaat ilotulitusraketit onnistuneesti!

Näet suuremmat versiot kuvista klikkaamalla kuvaa.

Paikka, paikka ja paikka

Kultapilvi

Kultapilvi. Olympus OM-D E-M5, Panasonic Lumix G Vario 12-35mm/2.8, 12mm, f/11, 7 s, ISO 200.

Onnistuneen kuvaamisen lähtökohta on oikea paikka. Kameran pitää osoittaa oikeaan suuntaan ja kuvaajan nähdä, milloin raketit lähtevät. Käveleminen ympäriinsä kameran kanssa toivoen rakettien ilmaantuvan linssin eteen on toivotonta hommaa.

Kannattaakin ampua raketit itse tai lyöttäytyä yhteen ampujan kanssa. Kun raketit lähtevät hallitusti tietämääsi suuntaan ja siten, että näet, kun ne ammutaan, kuvaaminenkin onnistuu paljon paremmin. Myös yleinen järjestetty ilotulitus on helppo kuvata, kun raketit ammutaan tietystä suunnasta.

Kameran asetukset

Manuaaliasetukset. Aukko f/11. Herkkyys ISO 100. Valotusaika B (Bulb).

Ilotulitusta kuvatessasi haluat, että räjähdykset näkyvät kuvista kirkkaina, yötaivas saa olla taustalla tumma ja koko räjähdys pitäisi mielellään saada vangittua kuvaan. Tarkentaminen raketteihin ei onnistu, joten syväterävyyttä on oltava sen verran, että räjähdykset piirtyvät kuvaan terävinä.

Tarvitaan siis kunnollinen syväterävyys ja pitkä valotusaika. Kamerani erityinen ilotulitusohjelma tarjosi asetuksiksi f/11, ISO 200 ja 4 sekunnin valotusaika (200 on kamerani paras herkkyys). Nämä ovat hyvät asetukset.

Aukolla f/11 syväterävyys on riittävä, jotta tarkennuksen voi tehdä manuaalisesti, eikä sen kanssa ole niin tarkkaa – terävää aluetta riittää herkästi läheltä äärettömään. Säädä myös herkkyys mahdollisimman pieneksi, koska muuten kuvasta tulee pitkän valotusajan vuoksi pahasti kohinainen. Et tarvitse korkeampaa herkkyyttä, sillä ilotulitusraketit ovat todella kirkkaita ja näkyvät kyllä kuvassa.

Tulikukka

Tulikukka. Kuvasta on rajattu kaikki joutava pois. Olympus OM-D E-M5, Panasonic Lumix G Vario 12-35mm/2.8, 12mm, f/11, 3 s, ISO 200.

Objektiivi

Ilotulituksen kuvaamisessa paras valinta on laajakulmaobjektiivi. Mitään superlaajakulmaa et tarvitse, 18-55-millisen kittiobjektiivin leveä pää riittää ihan hyvin. Kun kuvaat kamera pystyssä, useimmat raketit mahtuvat kuva-alalle mukavasti, kun etäisyys on kohdallaan ja raketti lähtee suunnilleen sinne minne pitää.

Todella isojen ja korkealle lentävien rakettien kanssa joutuu sitten suuntaamaan kameraa hieman korkeammalle tai menemään kauemmas, perusraketit saa taltioitua noin 20-30 metrin päästä oikein näppärästi.

Kokeilin jonkin verran kuvaamista myös pidemmillä polttoväleillä, mutta silloin räjähdyksiä ei yksinkertaisesti saanut kokonaan kuvaan. Sekin voi toimia taideosastolla, mutta jos haluaa taltioida koko räjähdykset, niin laajakulma on hyvä. Ainahan voi rajata jälkikäteen.

Jalusta

Punanauhat

Tiukalla rajauksella raketeista saa abstraktia kuvataidetta. Olympus OM-D E-M5, Panasonic Lumix G Vario 12-35mm/2.8, 30mm, f/11, 11 s, ISO 200.

Koska rakettien kuvaamisessa tarvitaan pitkää useiden sekuntien valotusaikaa, jalusta on pakollinen varuste. Jalustan ominaisuuksille ei ole sinänsä erityisempiä vaatimuksia, mutta kamera olisi hyvä pystyä kääntämään pystyasentoon.

Kaukolaukaisin

Kun kuvataan jalustalta pitkällä valotusajalla, kaukolaukaisin on kätevä apuväline. Kameran laukaisimen käyttäminen täräyttää helposti kameraa ja aiheuttaa kuvaan heilumisesta johtuvaa tärähdystä.

Kaukolaukaisimen lajilla ei ole ihmeemmin väliä. Itse käytän langatonta kaukolaukaisinta, jolloin ei tarvitse notkua välttämättä aivan kameran vierellä.

Valotusaika

Rakettien kuvaaminen on helpointa käyttäen Bulb-valotusaikaa. Silloin valotus alkaa kun laukaisinta painetaan ensimmäisen kerran ja päättyy, kun laukaisinta painetaan uudestaan (silloin on erityisen tärkeää käyttää kaukolaukaisinta, muuten kameraa täräyttää kuvauksen aikana kaksi kertaa).

Jos haluat käyttää kiinteää valotusaikaa, noin neljän sekunnin valotusaika toimii, mutta silloin valotus pitää aloittaa suunnilleen siinä vaiheessa kun raketti lähtee liikkeelle, ei aikaisemmin. Bulb-valotuksella voit aloittaa valotuksen siinä vaiheessa kun sytytyslanka sytytetään – odota muutama sekunti ja aloita valotus ja lopeta, kun raketti on räjähtänyt.

Halutessasi voit myös jahdata kuvaan useamman raketin pidemmällä valotuksella, mutta mitä pidempään valotat, sitä enemmän muu ympäristö valottuu ja jos kuva-alalla on mitään muita valoja, ne palavat herkästi rumasti puhki.

Jälkikäsittely

Punainen palmu

Sateinen keli toi kuvaan omat sotkunsa, mutta pienehkö raketti ikuistui silti hienosti kokonaisuudessaan kuvaan. Olympus OM-D E-M5, Panasonic Lumix G Vario 12-35mm/2.8, 18mm, f/11, 7 s, ISO 200.

Kuvasin omat rakettikuvani kuten muutkin kuvat, eli RAW-muodossa, joka sitten muunnetaan Adobe Lightroomissa käyttökelpoiseen kuntoon. Kovin ihmeellistä jälkikäsittelyä kuville ei tarvinnut tehdä: säädin valotusta siten, että sain taivaat hieman tummemmiksi ja räjähdykset hieman kirkkaammiksi.

Tärkeämpää on rajaus. Kuvien reunoissa oli kaikenlaista roskaa, koska rajausta on vaikea tehdä kuvatessa tarkasti. Niinpä rajasin surutta reunoilta häiritseviä elementtejä pois, jotta kuva keskittyisi itse ilotulitukseen.

Kannattaa kokeilla erilaisia rajauksia. Ilotulituskuvissa toimii niin laveampi rajaus, joka näyttää vähän ympäristöä, kuin tiukempi rajaus, jossa näkyy vain raketin räjähdys pelkkää mustaa taustaa vasten.

Jaa omat kuvasi!

Onnistuitko ilotulituskuvissa? Jätä kommentti ja linkitä parhaisiin rakettikuviisi. Voit myös jakaa niksisi onnistuneiden ilotulituskuvien ottamiseen.